DIGIRADIO on poikaa!
Brisbanen seudun radioasemilla oli yhteinen ulkoilmatilaisuus, jossa aiheena oli digitaalinen radio. Tällaista uutta radiolähetysmuotoa pyrittiin saamaan kaiken kansan tietoon.
Puistopäivän jälkeen aloin miettiä, olisiko nyt sopiva aika vaihtaa reistaileva ikivanha radioni nykyaikaiseen digiradioon. Minua miellyttäviä uusia vastaanottimia ei tuntunut näkyvän missään, mutta sitkeyteni palkittiin lopulta, kun löytyi edullinen Kogan-merkkinen digiradio mitoiltaan 250 x 135 x 130 mm. Hinta oli 169 dollaria (sata euroa) plus postikulut Brisbaneen $16.25. Paketti ei kuitenkaan tullut tavallisessa postissa vaan kuriiri toi sen kotiovelle alle kahdessa vuorokaudessa netin kautta tehdystä tilauksesta. Tällä digiradiolla kuulee teleskooppiantennin kautta kaikki paikalliset FM-asemat, aivan niin kuin vanhallakin radiollani. Näiden ula-asemien lisäksi kuuluvat uudet digitaaliset radioasemat. Modeemin kautta kuuluu noin 12500 radioasemaa ja 8710 podcast-ohjelmaa ympäri maailman. Nämä luvut muuttuvat ajan myötä. Samat asemat ovat netissä tietokoneella kuunneltavissa, mutta mielestäni radion käyttö on paljon yksinkertaisempaa eikä tietokonetta tarvitse pitää päällä, ainakaan jos modeemi on koneen ulkopuolella. - Onpa ihmeellinen radio, en ole täällä Suomessa vielä törmännyt vastaavaan. On ajat ja äänen laatu muuttunut sitten dx-aikojesi... kirjoitti velipoika, kun kerroin uudesta digiradiostani. (DX-kuuntelua harrastin 70-luvulla, jolloin kävin itsekin kaukaisilla asemilla.) Tästä digiradiostani voin kertoa, että se toimii kolmella alueella. Ne ovat Niistä 1) ja 2) tulevat eetteristä antenniin, joten ne asemat ovat lähellä kuuntelijaa. Kohtaa 3) varten pitää olla modeemi ja langaton yhteys (wi-fi router), jolloin radiota voi siirtää huoneesta toiseen. Tietokonetta tarvitaan vain radion alkuperäisessä asennuksessa ja myöhemmin omien kansioiden teossa (jos niitä haluaa tehdä), mutta radiota kuunneltaessa tietokonetta ei tarvita. Monet australialaiset FM- ja AM-asemat lähettävät nykyisin digitaalisena. Jos ne ovat internetissä, niitä voi kuunnella Australian toisella puolella tai missä tahansa maapallolla. Suomen musiikki kiinnostaa myös Tietenkin minua kiinnostavat suomenkieliset asemat, varsinkin nyt, kun artisteja edustavan Teoston kanssa on päästy sopuun ja suomalaisia lauluja voi esittää netissä. Olen kuunnellut esimerkiksi YLE Radio Oulua, Järviradiota, laulukiellon aikana tutuksi tullutta laulujen soittajaa Ruotsin Sisu-radiota, mutta ehdoton suosikkini on Raahessa aloittanut ja sieltä Ouluun laajentanut, juuri nyt 20-vuotista taivaltaan juhliva, Radio Pooki (pelkästään suomalaista musiikkia). Tätä kirjoittaessani kuuntelemani asema on Radio Santa Fe, jossa vierailin DX-harrastukseni aikana. Asema on Bogotassa, Kolumbiassa. Näin helpoksi on mennyt radionkuuntelu viimeisten kolmenkymmenenviiden vuoden aikana. Mainitsemani digiradion alkuperäinen asentaminen kannattaa antaa nuoremman polven huolehdittavaksi. Ei kannata ajaa häntä pois radion ääreltä ensimmäisten päivien aikana sen vuoksi, että hän saisi aikaa perehtyä radion käyttöön. Kravattimies Julkaistu Suomi-lehdessä 22.10.2009
1) FM eli ula-alue,
2) DAB ja
3) internetti.
Radio itse nappaa netistä kellonajan ja päivämäärän sekä listan asemien URL-osoitteista ja podcast-osoitteista. Podcastit ovat program-on-demand-ohjelmia ja niistä löytyy tuore versio esimerkiksi uutisista, viikottaisista ja monista muista uusiutuvista ohjelmista. Kaikki kuuluvat puhtaasti.
Netissä on sellaisiakin juttuja, että vanhemman piti ostaa itselleen toinen kappale, kun nuoremman mielestä radio oli COOL eikä hän halunnut luopua siitä!
Kultaa kumparoinut olikin Kanadan majava
Dale Begg-Smith muutti Kanadasta Australiaan 15-vuotiaana ja eli täällä veljensä kanssa erossa vanhemmistaan kaksi vuotta, mikä aika vaaditaan Australian kansalaisuuden saamiseksi.
Torinon kisoissa hän voitti kultaa Australialle kumparelaskussa.
Uhrauksistaan ja menestyksestään huolimatta Dale ei ole aussi vaan Kanadan majava!
Hänen ääntämistapansa on paksua kuin vaahterasiirappi eikä edes Australian kansallislaulu saanut häntä liikuttuneeksi palkintokorokkeella.
Harvaan asuttu Australia toivottaa tervetulleiksi huipputason urheilijoita muista maista. Sydneyn olympialaisten naisten seiväshypyn hopeaa voittanut Tatiana Grigorieva ei osannut paljonkaan englantia, kun hän saapui tänne Venäjältä. Voitettuaan mitalin hän kuitenkin jakoi lentosuukkoja ja hänestä tulikin kasvot saman vuoden Melbourne Cupille, eikä sen enempää australialainen voi kukaan olla!
Venäläinen nyrkkeilijä Kostya Tszyu, venäläinen uimahyppääjä Irina Lasko ja serbialainen tennispelaaja Jelena Dokic (mutta ei hänen hullu isänsä) saavat täällä myös kunnon australialaisen dinky-di-kohtelun.
Syy, miksi Begg-Smith ei ole saanut sellaista ja miksi hänen "Aussi! Aussi! Oi! Oi! Oi!" suosio on matalammalla kuin ruskean käärmeen vatsa, on se, ettei hän ole puhunut innoissaan siitä, kuinka paljon hän rakastaa tätä maata; kuinka kiitollinen hän on kaikesta aussien antamasta avusta ja tuesta. Hänen kommenttinsa "Olen onnellinen voitettuani kultamitalin Australialle" ei innostanut ottamaan edes Vegemiteä keittiön kaapista!
Hänen vikansa on se, että hän on epäaustralialainen: liian varautunut, jopa pokerinaamainen. Hän välttelee bisnesasioistaan puhumista ja on nolona, kun pitäisi olla ylpeä, kun saa edustaa Australiaa!
Aussit tykkäävät sankariensa pöyhkeilevän voiton jälkeen ja kietovan Australian lipun olkapäittensä ympärille, kyynelehtivän kansallislaulun aikana ja sekoavan sen sanoissa, juuri niin kuin me muutkin teemme, ja riemuissaan julistavan, kuinka paljon he rakastavat tätä maata; miten ihanaa täällä onkaan asua; kuinka hieno paikka tämä on; kuinka mahtavia ovat sen ihmiset ja elämäntyyli! Kunnon aussin kuuluu myös sanoa, ettei yksin olisi pystynyt voittamaan, vaan kultamitali tuli teidän kaikkien avulla!
Kravattimies
(Lähde: The Australian 21.2.2006: Olympic champ a far cry from being a dinky-di winner, by Louise Evans)
Julkaistu Suomi-lehdessä 9.3.2006
Lukijan kynästä
HALVAT PUHELUT
Fiksu tapa pitää yhteyttä Suomeen on paikallinen halpispuhelinkortti, joilla voi soittaa Suomeen jopa 0.5 senttiä/min. Tätä eivät monet Australian suomalaiset vielä tiedä vaan soittavat kalliimpia vaikkapa Telstran puheluja ulkomaille vanhaan tapaan. Ajattelin kertoa, miten vaimoni ja minä soitimme Suomeen ekan halpispuhelumme huhtikuun puolivälissä. Tässä tarkempia ohjeita, kuinka se tapahtui.
Menimme Newspower-ketjuun kuuluvaan lehtikauppaan, jonka ulkoseinät olivat täynnä mainoksia näistä puheluista. Ystävä oli suositellut OzCall'ia, joka oli yksi niistä mainoksista. Mainoksessa sanottiin niiden maksavan joko 30 tai 50 dollaria, mutta ystävä oli ehdottanut, että kannattaa kysyä kympin hintaista, joten sellaisen sitten ostimme, vaikkei siitä ollutkaan mainosta. Kympin hintaisella lapulla yhden puhelun hinta ei ole ihan niin halpa kuin kalliimmilla lapuilla, mutta kun halusimme aluksi kokeilla, niin tuntui uhkarohkealta uhrata siihen enemmän, kun emme tienneet, miten se toimii.
Kauppias tulosti kuitin, sellaisen rullalta tulevan paperilappusen. Kuitissa oli käyttöohjeet ja lista Australian isojen kaupunkien puhelinnumeroita ja pienemmille paikoille ohjeet miten voi soittaa isomman kaupungin kautta. Me kun asumme Brisbanessa, niin tietysti soitimme siihen Brisbanen numeroon.
Toisessa päässä tietokone kertoi kielivaihtoehtoja, ykkösenä englanti, sitten Aasian kieliä vaikka kuinka monta. Me valitsimme englannin painamalla ykköstä. Thank you, kone alkoi puhua englantia ja sanoi jäljellä olevan vielä kymmenen dollaria, sen verran olimme juuri maksaneetkin kauppiaalle. Sitten piti näppäillä kuitissa ollut isoilla numeroilla painettu Voucher numero elikkä PIN. Sen jälkeen hash eli # (risuaita) merkkinä siitä, että PIN loppuu siihen.
Sitten näppäillään ihan normaaliin tapaan koko ulkomaan puhelun numerosarja, siis se mikä alkaa yleisimmin 0011 plus maakoodi jne. Sen jälkeen odottellaankun puhelu yhdistyi.
Olipa helppoa ja halpaa. Yli 20 minuuttia pitkän puhelun jälkeen lapulle jäi vielä melkein yhdeksän dollaria. Lappu on voimassa ensimmäisestä soitosta määrämäärän kuukausia, tällä ostamallamme se oli puoli vuotta.
Printattuna lappuun on myös viimeinen käyttöpäivä, meillä se on ensi vuoden viimeinen päivä. Sillähän ei ole paljon merkitystä enää, kun puolen vuoden päästä aika on ummessa muutenkin.
Kannattaa ostaa sellainen halpispuhelukortti, jota kukaan ei ole voinut käyttää etukäteen ja tämä on juuri sellainen, koska se printataan ostohetkellä.
Lämpimin terveisin
Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 21.4.2005
MUKAVA MIES
Oli vuosi 1986. Halusin nähdä paavin, joten livahdin ulos toimistosta kesken työpäivän. Paavi seisoi läpinäkyvässä kopissa Popemobilessaan, joka ajoi ennalta julkistettua reittiä. Muualla oli tungokseen asti ihmisiä, mutta olin ainoa henkilö siinä työpaikkani lähellä. Popemobile hiljensi vauhtiaan ja kääntyi 90° oikealle siinä risteyksessä. Paavi katsoi minua jo kaukaa ja yhtäkkiä heilautti kättään minulle. Hän tuntui olevan ihan mukava mies, joten heilutin takaisin!
RIP
Julkaistu Suomi-lehdessä 7.4.2005
Kravattivuoren juttuja
UUTISET JA SÄÄ - AI, MÄÄKÖ?
- Hei, oliko teillä hyvä kesä?
- Joo, oli. Tehtiin piknik sinä iltapäivänä!
Tämä oli vitsi Suomen kesästä. Nyt siellä on talvi, mutta niinkin pohjoisessa kuin Oulun korkeudella on ollut paljon pluskelejä. Australiassa puolestaan on satanut lunta, vaikka täällä on kesä! Vesipulasta kärsivien äänestäjien kalastamiseksi Länsi-Australian oppositio on luvannut rakentaa 3700 km pitkän katetun kanavan Kimberleyn alueen Fitzroy-joelta Perthiin, mikäli voittaa nämä vaalit. Jostain tuntemattomasta syystä Perthin vuotuinen sademäärä on ollut viimeiset 25 vuotta vain puolet siitä mitä se oli sitä ennen. Pohjois-Queenslandin Tully on sateisin kaupunki ja läheisillä Daintreen alueen vuorilla sataa joskus yli yksitoista metriä vuodessa! Osavaltioiden ja territorioiden pääkaupungeista eniten sadepäiviä on Hobartissa 159 ja Melbournessa 147. Canberra on kylmin, mutta sen päihittää Lumivuorilla oleva Charlotte's Pass, jossa on mitattu -22°C. Queenslandin Birdsvillessä oli tammikuun viidentenä viime vuonna 49°C, mutta Australian kuumin paikka lienee länsirannikon Pilbaran alueella oleva Marble Bar. Siellä oli kesällä 1923-24 peräti 161 peräkkäistä päivää ainakin sata astetta Fahrenheitia (tai nykyisin 37,8°C).
Kerrotaanpa vitsi Australiasta. Viime vuonna kansainvälinen filmiryhmä tuli filmaamaan Kimberleyn erämaahan. Amerikkalaisen ohjaajan mielestä eräs alkuasukasmies oli erityisen taitava sääprofeetta. Jos tämä sanoi "Huomenna sataa", niin satoi tai "Huomenna myrskyää", niin myrskysi. Mies palkattiin töihin ja sääennustukset menivät nappiin usean viikon ajan, mutta kun iso joukkokohtaus oli määrä kuvata, niin mies ei ollutkaan paikalla eikä häntä oltu nähty muutamaan päivään. Hän oli mennyt walkaboutille. Kun hänet lopulta tavoitettiin ja tuotiin paikalle, ohjaaja sanoi: "Tarvitsemme taitojasi nyt enemmän kuin koskaan! Sanopa, millainen ilma on huomenna." Mies vain kohautti olkapäitään ja sanoi: "Sorry, radio on rikki."
Säistä puhuessamme sanoin vaimolle: - Kesä on ollut viileä verrattuna viime vuotiseen täällä Kravattivuorella.
Vaimon mielestä ei niin viileä: - Ihan jatkuvasti on ollut kolmeakymppiä, usein 35°C ja ylikin.
Siihen minä: - Viime vuonna, kun saunamittari oli auringossa, lukemaksi tuli ennätyskuuma 80°C, mutta nyt on vain viittäkymmentä! Minusta kolmenkymmenen asteen pudotus tuntuu viileältä.
Viime vuonna oli todella kuuma... Brisbanessa sähköt reistailivat useita viikkoja, pakasteruoat menivät piloille, energiapomo teki itsarin.
Muistatko, miten ihmiset vuorottelivat istuakseen toistensa varjossa. Joka kerta kun joku puhui niin kieli paloi auringossa. Sen lisäksi kuumaa vettä tuli molemmista hanoista. Puutarhassakin oli niin kuuma, että kun lintu veti matoa maasta, niin sillä oli suojana patahanska ja kun naapurin koira ajoi kissaa, niin molemmat kävelivät! Ihan turhaan puut yrittivät vihellellä sille koiralle!
Käsi paloi, kun koski auton ovenkahvaan tai ohjauspyörään. Turvavyö poltti jäljen ihoon ja asfaltti muuttui nestemäiseksi. Emme pelkästään paistaneet kananmunia vaan teimme kokonaisen aamiaisen asfaltilla. Vesi oli niin kuumaa, että nostimme joesta keitettyjä kaloja!
Auton ikkunasta näimme kuin kangastuksena, miten farmarit syöttivät lehmille ja kanoille jäätä, jottei maito heti alussa olisi pulveria eikä munat keitettyjä! Kun avasin juomatölkin, sen sisältö tyhjeni suihkuten auton sisälle! Kuumalla ilmalla paras parkkipaikka määräytyi varjoisuuden eikä etäisyyden mukaan.
Kun menimme McDonaldsiin, niin ostimme kahvia ja kaadoimme sen syliimme ihan vaan siksi, että jäähtyisimme! Kotiintulomatkalla menimme texmex-ravintolaan ja söimme tulista chiliä viilentääksemme suutamme. Otimme sieltä mukaamme voita ja suolaa, kun olimme kuulleet, että pellosta löytyisi keitettyjä perunoita.
Kravattivuorella liikennemerkit arvataan muodosta; niin nopeasti maali haalistuu. Kun on kuivaa, sammakoista ei ole tietoakaan, mutta sateen jälkeen alkaa kovaääninen kurnutus! Ai niin, joskus sen äänen aiheuttaakin naapurin vanha romu; täällä kun ei autoja katsasteta!
Täällä haittaa kuumuuden lisäksi ilmankosteus (humidity) ja siksipä kuulee joskus kielisten puhuvan näin: - It's not the heat, it's the stupidity! Tai näin: - Kaikki kyllä puhuvat säästä, mutta kukaan ei tee mitään sen suhteen!
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 24.2.2005
Kravattivuoren juttuja
PÖYTÄ KOREAKSI
Jokunen vuosi sitten monet banaanipotkun ystävät pyysivät jalkapallon maailmanmestaruuskisojen toista isäntää poistamaan ravintoloistaan perinneruokansa koiran, mutta korealaiset haistoivat palaneen käryä eikä pyyntöön suostuttu. Silloin opin vaimoltani, että koira on koreaksi ke, sama sana sekä eläimenä että ruokana.
Siinä vaiheessa kun eläimestä tehdään ruokaa, niin sana vaihtuu suomessa joskus, englannissa melkein aina. Mitä arvelet, jos ravintolaseurue tilaisi pöytään neljä lehmää? Tulisiko vasikkaa tai pihviä? Ei ole hirveä! Kysyttiin pojan mielipidettä. Jos tilaus toimitettaisiin, niin se olisi neljä maitoa!
Lisää sulattamista: Inttipoika ajoi masilla ja vänkäri söi pakista hernekeittoa. Kuski tokaisi, että "pakki silmään" ja hassustihan siinä kävi. Vaikka eihän hernekeitto mitään silmänruokaa ole...
Niinpä niin, rohkea rokan syö, mutta Kravattivuorella hernerokkasumu ei ole piikkinä lihassa, päinvastoin, kun pullat ovat hyvin uunissa, niin aurinko paistaa! Kun ajoin kaupasta lusikka pohjassa, näitä ruokasanontoja pullahteli jatkuvalla syötöllä. Äkkiä kuitenkin ukkonen jyrähti ja takapenkkiläisen pizzassa oli salamia ja kala-aterian mukaan ottanut haukkasi evästä! Muillakin sohvaperunoilla oli sydän kurkussa. He eivät olleet jyvällä siitä, että mukana oli pussieläin: sika säkissä. Hellanlettas, jos kaikki menee läskiksi juuri nyt, kun jotain pitäisi keittää kokoon ja panna pöytä koreaksi. Kahvinistit kyllä odottavat kokin tekevän mokan ja maun olevan joskus lattea, mutta jos kokilla on mutterit löysällä, niin osa ruuvista taatusti kärähtää!
Vaimollani on hyvä jauhopeukalo ja joskus hän pistää minulle jauhot suuhun! Onko mies taikinanaama, jos on suu vehnäsellään? No, kaikkea syön paitsi sanani - tykkään hillopullista, minulla on ruista ranteessa ja omenavatsa!
Naapurin hunajapupulla ei ole päärynävartalo, muttei hän ihan lampaanviulukaan ole. Hänellä on mantelisilmät ja maidonvalkea iho! Tämä tanssityttö hankkii leivän lanteillaan. Moni on kakku päältä kaunis, mutta luonne voi olla pippurinen; täytyy olla tarkkana kuin porkkana, ettei joudu leivättömän pöydän ääreen, sillä sieltä voi saada pitkän kakun!
Ei ole kanaa kynittävänä, mutta mietin kutsuako juhliin toista naapuria, muuten mukiinmenevää rasvalettiä, jolla ryyppy päällä puhe puuroutuu eikä lanttu leikkaa. Ei maksa vaivaa, ei vielä! Pitäisikö antaa palttua vai tarjota monoa? Mämmikouralla kun on sukat makkaralla! Jospa syötän pajunköyttä. Menisi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa! Ai niin, eipä tarvitse kauas mennä, meillähän se kasvaa! Mistä lie lentänyt takapihalle? Täällä ne kaikki sellaiset leviävät kuin Jokisen eväät. Olen kurkkua myöten täynnä. No, ehkä pitäisi pitää leipäläpi kiinni, olla hyvää pataa kaikkien kanssa ja sillä sipuli!
TAKAMAIDEN DAMPER
Damper on australialainen nopeasti tehty leipä, joka nostatetaan mieluummin leivinjauheella kuin hiivalla. Perinteisesti se valmistettiin takamailla helposti varastokomeroon saatavista elintarvikkeista ja paistettiin leirinuotion hiilloksella.
Siivilöi 450 g nostatusainetta sisältävää jauhoa, 1 rkl leivinjauhoa, 2 rkl hienoa sokeria ja 1 rkl suolaa sekoituskulhoon. Sormenpäilläsi hiero 30 g jääkaappilämpöistä paloiteltua voita jauhoon. Tee syvennys keskelle. Sekoita yhteen 300 ml maitoa ja 1 tl sitruunamehua (se juoksettuu hieman) ja kaada jauhosekoitukseen. Sekoita hiljaa kunnes muodostuu löysä taikina. Voit joutua lisäämään vähän maitoa - kaada sitä ruokalusikallinen kerrallaan. Tee pinnasta hiukan jauhoinen, vaivaa taikinaa kevyesti. Taikinan pitäisi tuntua jonkin verran kostealta. Jauhoisin käsin tee taikinasta pyöreä limppu ja pane se kevyesti rasvatulle uuninpellille. Ripottele päälle jonkin verran jauhoa ja tee viillos pintaan. Paista etukäteen lämmitetyssä uunissa 200 asteen lämpötilassa vajaa puoli tuntia tai kunnes limppu on noussut ja on väriltään kullankeltainen. Pohjaan taputettaessa sen pitäisi tuntua ontolta. Nosta pois pelliltä ja kääri puhtaaseen liinaan. Damper maistuu parhaimmalta pian paistamisen jälkeen. Sen voi tarjoilla joko lämpimänä tai kylmänä. Vaihtelun vuoksi voitele sudilla hieman maitoa ja sirottele unikonsiemeniä tai raastettua juustoa sen pintaan. Todellisten aussipitojen tyyliin tarjoile damper lämpimänä voin ja kullankeltaisen siirapin kanssa.
LEIPÄRESSU
Keitä vettä, johon sokerisaksilla paloittele kovat ruisleipäpalaset. Kirpakkuutta antamaan lisää pari lusikallista puolukkahilloa. Suurusta perunajauhoilla. Maun mukaan lisää sokeria.
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 28.1.2005
Kravattivuoren juttuja
KYNTTILÄ LUO JOULUISEN TUNNELMAN, TUNNELIMIES
Menimme katua alaspäin. Oli oikein jouluisen näköistä. Heti parin talon päässä etupihalla oli joulupukki poroineen. Illalla näissä joulun aiheisissa koristeissa vilkkuivat valot. Kadun vasemmalla puolella 50 metrin päässä oli hauskasti laitettu etupihalle iso lumiukkohahmo sekä pieniä tonttuja. Täällä ei oikeita savupiippuja paljon näe, mutta katolla keinotekoisessa savupiipussa näkyivät mustat joulupukin saappaat, pohjat ylöspäin! Näytti siltä, että pukki oli mennyt pää edellä savupiipusta sisään ja jäänyt ehkä isosta mahastaan kiinni ahtaaseen piippuun ja vain saappaat näkyivät. Jouluista leikkimieltä löytyi myös vastakkaiselta puolelta: talon ulkoseinässä oli iso joulupukki ja valot katon reunassa ja palmupuiden oksilla. Kävelimme pysäkille odottelemaan linja-autoa. Ensimmäiseksi tulleen bussin edessä luki "Ho ho ho! Merry Christmas!", siis "Hei hei hei! Iloista Joulua!". Joulupukin vaatteisiin pukeutunut kuljettaja istui sisällä, joulukoristeet ympärillään. Koko linja-auto oli koristeltu ja takaikkunalla oli jopa joululahjoja!
Pitkäaikaisen kuivuuden vuoksi monet joulun perinteiset hedelmät olivat kalliita ja niiden laatu oli huono. Esimerkiksi litsit olivat pieniä, kovakuorisina vaikeasti avattavia. Sukulaistyttö ihmetteli, minkälaisia litsejä täällä oikein oli, kun suomalaisissa litseissä oli vetoketju! Kalliita olivat myös mangot, persikat ja päärynät, joten ostimme niitä vain vähän. Ostoskeskuksemme oli auki ilta-yhdeksään jouluaattona, kiinni joulupäivänä, ja avautui taas tapaninpäivänä. Jouluaamuna varhain kaupungin roska-auto kävi kadullamme tyhjentämässä tienposkeen rullatut roskikset tavalliseen tyyliin. Kuljettajan piti laskeutua kopistaan yhden talon kohdalla ja kääntää sekä normaali- että kierrätysroskis oikeaan suuntaan ennen kuin koneen käsivarret saivat otteen. Normaaliroska meni auton roskatankin alaosaan ja kierrätysroska yläosaan. Vaimo kertoi, että kyseiseen taloon oli mennyt edellisenä iltana tien yli naapurin mies pullopussi mukanaan; siinäkö syy?
Suomalaisten joululaulujen kuuntelun lisäksi täällä katsottiin joululaulujen ulkoilmakonsertit Sydneystä, Melbournesta ja Brisbanesta. Ne tilaisuudet pidettiin iltaisin ja ihmisillä oli kädessä kynttilä, joka loi oikein mukavan jouluisen tunnelman! Tuo viimeinen sana "tunnelman" on muuten suomeksi tunnelimies!
Kolmelta kanavalta tuli eri tavoin leikatut versiot pukin matkaanlähdöstä Lapista. Jouluaattona katsoimme internetistä ekumeenisen ohjelman ja joulurauhan julistamisen suorana lähetyksenä Turusta. Sen jälkeen pukki kävi meillä kuten tavallista. Poika naureskeli, että isä oli taas pukin tullessa puutarhassa leikkaamassa ruohoa, vaikka oli pimeää ja satoi vettä! Valokuvien oton jälkeen pukki lähti läähättäen ja pian sen jälkeen ruohonleikkaaja saapui hiostuneena avaamaan lahjoja. Oli tosi kuumaa ja kosteaa!
Pukin kontista löytyi itseni v. 1956 tekemä kortti ja runo tädilleni.
Nyt tämä kortti tuli takaisin kuin bumerangi!
PUKIN MATKA
Pukki nukkuu, sataa lunta.
Pukki kastuu, näkee unta.
Herää pian, paistaa sian.
Syöpi sitä hymyillen.
Kohta tyhjä lautanen
ompi pukin pienoisen.
Pukki lähtee kulkemaan
pitkää matkaa, taivaltaan.
Lahjat olallaan hän kantaa,
kohta lapsille ne antaa.
Kysyy: Onko lapset kiltit nää?
Sanoo: Ulkona on pakkassää.
Lapset: Pukki mielellään kai sisään jää?
Kiitos! On pukki lämpimissään,
lähtee sitten hämärään.
Pukki lähtee kulkemaan
toinen talo kohteenaan.
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 16.12.2004
Kravattivuoren juttuja
ENSIMMÄINEN VUOSI BRISBANESSA
Tiesimme etukäteen, että Brisbane kuului kosteanlauhkeaan ilmastotyyppiin. Alueelle oli ihanteellisen ilmaston ansiosta kehittynyt valtaisa turistiteollisuus. Etelässä oli Kultarannikoksi (Gold Coast) nimetty uimarantojen ja korkeiden hotellien kaupunki, pohjoisessa aika lailla samanlainen Aurinkorannikko (Sunshine Coast).
Jalkakäytävien päällä oli katokset ja muutenkin tämä muistutti Villiä länttä. Joskus saattoi nähdä bikineissä kulkevan nuoren naisen, mutta yleensä leveälieriset hatut ja aurinkovarjot kuuluivat naisen varustukseen. Virkamiehillä oli puvuntakki, lyhythihainen paita, kravatti, shortsit, polvisukat ja mustat kengät. Ulkona puvuntakki oli olalla tai käsivarrella; ehkä se pantiin päälle vain talvella!
Kesällä oli epämiellyttävän hiostavaa ja kaikenlaisia mönkiäisiä sai pyydystellä ajankulukseen. Vaikka lomalaisilla oli joutoaikaa, he tuskin välittivät sellaisesta ajankulusta. Onneksi mönkiäisiä oli talvella vähemmän. Talvi muistutti Suomen kesää, päivisin oli 20°C, mutta illat olivat pimeitä. Aurinko laski juhannuksena kello 17, jouluna kello 19 ja muulloin niiden välillä.
Savupiippu oli harvinainen; niissä taloissa ei paleltu talvi-iltoina. Kun puimme monta vaatekertaa ja pidimme pipon päässä ja villasukat jalassa, niin joten kuten tarkenimme ne kylmät illat ja yöt. Mittari pysyi plussan puolella. Aamulla ennen ulosmenoa otimme enimmät vaatteet pois, jotta tulisi lämmin auringossa. Kaupoilla näimme sekä avojalkaisia että turkissaappaisia. Joillakin kauniimman sukupuolen edustajilla oli lyhyet turkispuserot, kun taas muutaman miehen yläruumiin verhona olivat pelkät rintakarvat!
Suomalaisten ruukkukasvit olivat täällä reheviä pensaita tai puita, kuten talonkorkuinen joulutähti ja fiikus. Puutarhoista sai erilaisia hedelmiä, kuten mangoja, appelsiineja, persikoita ja papaijoita (paw paw). Banaaniakin näkyi. Pihankoristuksia olivat lasten trampoliini, äidin pyörivä pyykinkuivausteline (Hills hoist) ja isän puutarhagrilli (barbecue). Aika monella pihalla oli myös vieraitten suosima uima-allas!
Kravattivuorella oli paljon puutaloja, jotka oli rakennettu kymmenien tolppien päälle. Siten oli vältytty tontin tasoittamiselta. Tuulenvirekin puhalsi paremmin ylhäällä olevan asunnon läpi eikä tulvia tarvinnut niin pelätä. Pilareiden väliin sai autot auringosta ja pyykit sateesta. Sähkö- ja kaasumittarit, pesukone, pingis- ja biljardipöytä sekä tikkataulu saivat paikkansa talon alta. Rakennusvaiheessa tolppien hatuksi oli pantu metallilevy (ant cap), joka esti termiittejä syömästä talon ylempänä olevia puuosia. Valkoisten muurahaisten, jotka kuolivat valossa, oli mahdoton rakentaa tietä ylöspäin, koska reuna oli alaspäin.
Joulun alla jättiläistorakat vilistelivät jalkakäytävillä ja oven avautuessa lensivät keittiöön, missä vaimo teki piparkakkuja. Kun avasin liinavaatekaapin, luulin sen ylähyllyltä roikkuvan pyöreän pitsiliinan, mutta se olikin hämähäkin kutoma! Kokolattiamatossa ja vuoteessa oli ötököitä. Homesieni iski nahkatavaroihin ja kirjoihin. Juomavedessäkin saattoi olla koleraa. Pelkkä ilma, jota hengitimme, oli niin kosteaa ja paksua, että se suorastaan vilisi pieneliöitä. Liiallisesta ulkoilusta sai ihosyövän ja auringonpistokseen kuoli, jos juomapullo, päähine tai varjo unohtui kotiin.
Rantavedessä kelluvat meduusat (jellyfish) näyttivät muovipusseilta, mutta niitä ympäröi pitkät, hengenvaaralliset langat. Mereen laskevissa joissa ja niiden rannoilla krokotiilit olivat uimarin uhkana. Niissä joissa, jotka eivät laskeneet mereen, väijyivät tietenkin makean veden krokotiilit. Avojaloin kulku oli vaarallista sekä rannalla että vedessä, missä kiveä muistuttava velhokala (stonefish) odotti uhria. Jokien rantamilla, kuten myös kotipiirissä, oli vaarallisia hämähäkkejä sekä myrkyllisiä käärmeitä ja tuhatjalkaisia. Tappajahai ei päässyt vartioiduille uimarannoille, mutta tappoi osavaltiorajan takana Byron Bayn rannassa samana päivänä, kun kävimme siellä Australian mantereen itäisimmässä kohdassa.
Jos oli rakennuttanut talon vuorelle selvitäkseen tulvilta, niin pyörremyrsky saattoi sen hajottaa, kuten Kravattivuorella tiedettiin kertoa. Eukalyptuksen syttyminen saattoi levitä metsäpaloksi, jota ei pysäyttänyt muu kuin kaatosade. Jos rupesi sokerin tai muun tuotteen viljelijäksi, niin koko sato oli pilalla myrskyn tai tuholaisten jälkeen; hedelmälepakot, ne lentävät ketut, söivät hedelmät ennen kuin ne voitiin poimia.
Kiintoisa paikka asettua asumaan, vai mitä?
Viihtymisessä ei ollut valittamista. Ihmiset olivat ystävällisiä, hymyilivät ja tervehtivät vastaantulijoita vähemmän vilkkailla paikoilla. Kaupoissa tavarat pakattiin paperipusseihin ilmaiseksi. Etuilua tai kiilausta ei tapahtunut vaan ihmisillä oli leppoisa asenne. Koululaiset antoivat bussissa kohteliaasti paikan aikuisille. Koulupuku velvoitti heidät siihen ja siten he jo nuorina oppivat olemaan ystävällisiä kanssaihmisilleen.
Viihtymiseen vaikuttivat myös kauniit puutarhat, puistot ja värikkyys katujen varsilla, mainoksissa ja kasveissa. Kasvit kukkivat vuoronperään ympäri vuoden. Tytöt pukeutuivat erittäin kauniisti, ikään kuin olisivat aina juhliin menossa. Farkkukansaa ei näkynyt. Olutta ei myyty tavallisissa ruokaloissa eikä kaupoissa. Ei näkynyt pummeja eikä pultsareita. Joka puolella oli viihtyisiä monenmaalaisia koko perheen dine-in ja take away -ravintoloita.
Värikkäät papukaijat viheltelivät ohikulkeville tytöille. Joskus havahtui kukaburran raikuvaan nauruun ja mietti, miksi se kuulosti niin ivalliselta. Välillä hedelmäpuusta saattoi kuulua valtaisa parkaisu, joka kantautui kilometrin päähän! Uimaloissa monia altaita ympäröivät lukuisat trooppiset kasvit, hedelmäpuut ja palmut. Puiden siimeksessä oli puutarhamajoja ja polkuja, alueet koaloille, kenguruille ja emuille sekä jättiläispapukaijoille.
Jokilaivoilla matkatessa tuntui kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin. Joen varrella olevat palmupuut nyökkäilivät tervehdykseksi, kymmentuhantinen lentävien kettujen yhteisö lehahti lentoon. Siellä täällä koala nuokkui ikuisessa kohmelossaan eukalyptuksen oksalla. Jos haluttiin viettää koko päivä piknikillä, niin mentiin läheisille saarille lautalla. Nuotiolla paistettiin kookwurstia ja juotiin Presidenttiä tai neskahvia. Makkaranpaistotikut kannatti valita huolella. Akasiat olivat yleensä sopivan myrkyttömiä. Tuliaisiksi koottiin rantahiekasta simpukoita, joista vihamiehille päätettiin antaa ne, joiden sisällä asusti myrkyllinen loinen.
Yleensä ottaen eläminen oli helppoa. Elämistä helpotti sekin, että maito tuotiin ovelle. Ei ollut todellista huolta kylmyydestä eikä lumesta. Jotkut olivat niin lämpimään tottuneita, että valittivat jäätyvänsä, elleivät tarjenneet shortseissa ja hellepaidassa. Iho menikin kananlihalle, kun lämpötila laski kahteenneljään. Asiat olivat parhaiten maailmassa; oli vuosi 1982. Sen kruunasi voitto sanaristikosta: Suomi-lehden vuosikerta!
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 25.11.2004
Kravattivuoren juttuja
MITÄ TULIKAAN SANOTUKSI, MURRAY WALKER?
Kravattivuorella on ollut pelkkää auringonpaistetta helmikuun jälkeen, paitsi 18.10., joten voin sanoa Murray Walkerin tavoin Pisaraakaan vettä ei ole satanut missään merkittävässä laajuudessa. Murray Walker toimi F1-autokilpailujen selostajana pitkään TV:ssä. Vaikka kilparadalla ei mitään ihmeempää olisi sattunutkaan, niin häntä kuunneltiin kiinnostuneena (vähän niin kuin krikettiä radiosta). Sadepäivän käytin suomentamalla 300 hänen lausahdustaan, joista tässä on osa.
Autossa ei ole mitään vikaa paitsi että se on ilmiliekeissä.
En tee virheitä. Teen vaan ennustuksia, jotka välittömästi osoittautuvat vääriksi.
Ette ehkä usko, että tämä on krikettiä, mitä se ei olekaan, vaan tämä on kilpa-ajoa!
Heidän välilleen on kehittymässä taistelu... Sanoin kehittymässä, koska sitä ei vielä ole.
Hän ei osaa päättää, pitäisikö kypärän visorin olla puoliksi auki vai puoliksi kiinni.
Hän hidastaa vauhtiaan, ottaa iisisti. Ei, ei ota! Se on uusi kierrosennätys!
Hän näkee perässään ajavan auton korvakuulokkeessaan.
Hän oli yksi mekaanikoista, joka tuntosarvitikulla mittaa sileän renkaan kuviouran syvyyden.
Hän on kilpailussa viimeisenä niistä viidestä, jotka ovat hänen edellään.
Hän on kymmenen parhaan joukossa yhdestoista.
Hän on menettänyt molemmat oikeanpuoleiset eturenkaat.
Hän on nopein mies radalla, ei yksinomaan siksi, että johtaa, mutta hän on myös ajanut nopeimman kierrosajan.
Hän on sairaalassa ja katsoo meitä loukkantuneella polvellaan.
Hän vuodattaa ämpärettäin adrenaliiniä tuossa autossa.
Ilmapiiri on niin sakea, että sen voisi halkaista kriketin kepillä.
Jollen ole pahasti erehtynyt ... minä olen pahasti erehtynyt!
Kello on nyt kahdeksan yli täällä .... ja luultavasti kello on kahdeksan yli kaikkialla maailmassa.
Keskeytän itseni kertoakseni teille, että ...
Kilpailun voittaja ajaa maaliviivan yli aloittaakseen uuden kierroksen, eikä siellä ole mitään jäljellä!
Kun puolet kilpailusta on mennyt, niin puolet on vielä ajamatta.
Lähtöviivoilla on seitsemän voittajaa ja neljä niistä on Michael Schumacher.
Malesiassa vettä ei tule kuin saavista kaataen, vaan sitä tulee kuin VALTAMERESTÄ kaataen.
Mielenkiintoinen rata, koska siinä on kaltevuutta, ei vain ylös, vaan myös alas.
Minulla ei ole aavistustakaan, mitä ohjeita hän on saanut, mutta hän seuraa niitä erittäin hyvin.
Minun täytyy sanoa se taas - F1:ssä mitä tahansa voi sattua, ja tavallisesti sattuu. Ja kaikkea on sattunutkin tässä niin hämmästyttävässä autokilpailussa.
Nuo ajajat näyttävät kahdelta paistetulta hummerilta hopeapuvussa.
On ihmeellistä, mitä voi tapahtua, kun painaa väärää nappulaa; täyden kaasun sijasta voi saada juotavaa.
Pysähtyvätkö he kerran? Pysähtyvätkö he kahdesti? Kun sanon 'he', keitä tarkoitan? No, en tiedä! Mutta niin voi kuitenkin käydä!
Ratalämpötila on itse asiassa noussut asteissa!
Se ei ole ihan mutka ... itse asiassa se on suora.
Se oli F1:n mustin päivä sen jälkeen kun rupesin selostamaan.
Se oli näyttö siitä, kuinka tärkeätä auto on F1:ssä.
Seitsemän sadasosasekuntia ei ole paljon mitään. Ei paljon mitään on paljon F1:ssä.
Seuraamme parhaillaan suomalaista ajajaa, joka on kolmantena, mutta ei ole enää kovin kauaaaaan ... ai niin, saattaa kyllä itse asiassa ollakin.
Sillä aikaa, kun odotamme heitä palkintokorokkeelle, ja minä keskeytän itseni, kun he tulevat...
Surullinen loppu, vaikkakin onnellinen.
Tuntuu oudolta, mutta lisäpituutta tulee mutkista.
Tämä on kolmantena ajava auto, joka on menossa kierroksella ohi toisena ajavasta autosta.
Tämä on miehen 10:s kilpailu ja 151:s vuosi F1:ssä.
Tämä vuosi on joukkueelle Akilleeen kantapää, kirjaimellisesti kantapää, koska se on vaihdelaatikko!
Tänä vuonna on 17 kilpailua verrattuna perinteiseen määrään 17 kilpailua.
Vain muutama kierros enää ennen kuin toiminta alkaa, ellei tämä ole sitä toimintaa, mitä se on.
Valehtelevatko silmäni vai onko autossa outo ääni?
Varaslähdön etu on siinä, että pääsee nopeammin liikkeelle.
Voin kuvitella, että olosuhteet ohjaamossa ovat sellaiset, mitä ei voi edes kuvitella!
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 11.11.2004
Lukijan kynästä
VIISUISTA
Luin Suomesta, että Pohjoismaat syyllistyivät räikeään naapuripeliin Eurovision laulukilpailujen pisteiden jaossa. Mielestäni naapuripeliä muutkin harrastivat aika selväst. SBS:n Istanbuliin mennyt selostaja mainitsi asian monta kertaa, aina niin tapahtuessa, eikä hän sen kummemmin nostanut pohjoismaita toisten edelle. Häntä ei kuitenkaan kannata tulkita varsinkaan naapuripelin asiantuntijaksi, minkä huomasin seuraavasta...
Norja oli ollut ainoana ilman pisteitä jo pitkään, kun kyseinen selostaja lupasi 50 dollaria sille, joka päästää Norjan nollilta. Jonkin ajan kuluttua hän korotti palkkion sataan dollariin. Myöhemmin hän tuskaantui ja kertoi, että kyllä tämä on naurettavaa. Hän lupaa 200 dollaria ja talonsa, jos joku äänestää Norjaa. Niinhän siinä kävi, että aakkosten loppupuolella tuli sitten se kauan odottamani Ruotsin vuoro ja Norja pääsi nollilta...
Hänen lyhyet kommenttinsa kappaleiden välillä saivat ainakin minut hymyilemään.
Ohjelman alkupuolella oli saksankielinen Itävallan kappale DU BIST (Sinä olet), mikä ääntyy melkein kuin too pissed. - If you're partying while watching Eurovision Song Contest don't get DU BIST too early.
Kappaleen Se sattuu jälkeen selostaja sanoi ikään kuin sen esittänyt ja mikrofonin jalustalla "ratsastanut" ruotsitar voisi kuulla häntä: - Lena, jos se sattuu, niin älä tee sitä.
Historiallisiin näkymiinkiin hänellä oli jokin hupaisa anekdootti valmiina; näin ymmärsin jutun Bosporin salmesta: Zeuksella ja Iolla oli rakkaussuhde. Heta, Zeuksen vaimo, pääsi vihille asiasta ja päätti kostaa. Zeus puolestaan halusi suojella Ioa muuttaen tämän lehmäksi. Tästä syystä vielä nykyisinkin sanotaan: "Aviomiehelläni on suhde sen lehmän kanssa." Hetan lähettämä mehiläinen sai lehmän hätääntymään ja siitä paosta syntynyt ura sai nimen Lehmän eli Bosporin salmi.
Lopuksi vielä Kalevassa ilmestyneestä Jarin piirroksesta. Viisuja katsova mies vaimolleen: - Onko tämä sieltä Abu Ghraibista? Kamalaa. Puolialastomat vangit on pakotettu tekemään yhdyntäliikkeitä ja altistettu piinaavalle meluterrorille.
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 3.6.2004
Kravattivuoren juttuja
PALJON MELUA TYHJÄSTÄ - KOHTEENA KULTTUURIN KEHTO
Illan hiljaisuuden rikkoi peltikatoltamme kuulunut valtava jysähdys. Tämä tapahtui kesän kuumimpaan aikaan, kun monet vielä jättivät ikkunat auki yöksi. Selvisi, että katolle oli pudonnut pala mangoa. Koska lähin mangopuu on kymmenen metrin päässä talostamme, niin päättelimme yliahneen hedelmälepakon syylliseksi.
Lepakoiden kimeä ääni on tullut tutuksi täällä asuessamme. Kravattivuorella kävellessämme näemme silloin tällöin kuolleitakin lepakoita. Onneksi niitä roikkuu langoista harvemmin kuin vanhoja kenkäpareja. Kuumassa auringonpaisteessa ne murenevat ja lopulta tippuvat alas muutamassa viikossa. Nauhoistaan roikkuvat urheilutossut sen sijaan pysyvät ylhäällä huomattavasti kauemmin.
Kerran näin ihan vuoren juurella pikkupoikien ihmettelevän rullalla ollutta paksua kuollutta käärmettä, mitä en tunnistanut, mutta he väittivät sitä mambaksi! Hetken ihmeteltyäni sitä heidän kanssaan jatkoin matkaani tietä ylös näköalapaikalle. Palatessani niin pojat kuin "mambakin" olivat poissa.
Lehdessä olleen artikkelin mukaan torakat elivät maapallolla jo ennen dinosauruksia. Laboratoriotutkimuksissa huomattiin, että 60 viikon ikäinen torakka ei enää ole niin ketterä kuin nuorempana, kompuroikin. Tästä laskeskelin täysin epätieteellisesti, että viikko torakan elämässä vastaa vuotta ihmisen elämässä. Niin se aika rientää!
Erään tiedon mukaan Amerikan opossumi elää vuoden vanhaksi. Se on eri eläin kuin täkäläinen possum, joka on pienen kissan kokoinen. Kravattivuoren asukkaat saattavat nähdä iltaisin possumien juoksevan perätysten kaapelilla sähkötolppien väliä ja kuulla öisin niiden pitävän hauskaa vintillä!
Australian eläimistä kenguru tunnetaan hyvin ulkomaillakin. K-alkuinen on myös koala, kuten myös se naurava lintu, suomeksi kirjoitettuna kukaburra. Alkuaikoina kun reippaasti astelin Kravattivuoren helteessä eikä ketään muita ollut näköpiirissä, eipä tietenkään, aurinkoonhan menevät vain hullut koirat ja englantilaiset, niin yhtäkkiä jostain läheltä kuului valtava naurunremakka. Katselin ympärilleni: kuka, kuka? Kukaburrahan se. Silloin opin tuntemaan sen linnun.
Oppimisesta puheen ollen tähän vielä yksi k-sana: kulttuuri.
Kulttuuri liittyy:
- viljelmiin
- henkiseen sivistykseen
- sivilisaatioon
- ihmiskuntaan.
Kulttuuri-sanalla on siis monta merkitystä, mutta missä on kulttuurin kehto? Elävää kulttuuria, englanniksi live culture, on näköjään jogurtissakin, suomeksi se tarkoittaa bakteeriviljelmiä. Jos haluat heti aamusta vaalia kulttuuria tai tässä tapauksessa kirjoitettuna muotoon Vaalia-kulttuuria, niin se kyllä onnistuu. Kaupassa nimittäin myydään sen nimistä jogurttia. No, tässä olikin paljon melua tyhjästä, minkä kohteena oli kulttuurin kehto. Kulttuurin kehto on siis jääkaappiin työnnetty jogurttipurkki!
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 20.5.2004
Kravattivuoren juttuja
VÄLITITKÖ KOSKAAN MUISTA EN KOSKAAN MUISTA
Naureskelin partaani, kun kuuntelin hiprakassa ollutta keski-ikäistä paria odotellessani bussia muiden kauppaostoksia tehneiden kanssa. Tilanne oli täysin poikkeuksellinen kaikkien pysäkin penkeillä istuvien vanhojen partojen mielestä. Eihä tällaista Kravattivuorella tavallisesti tapahdu!
Juopuneen miehen jalkojen juuressa seisoi avattuna korkea kaljapullo, ja keksin siitä kyseiselle parille nimet Victor ja Victoria. Heidän välillään seurasi mielenkiintoinen matemaattinen pohdinta. Pullo oli puoliksi täysi, mutta myös puoleksi tyhjä ja kaiken lisäksi vielä molempia yhtä aikaa! Kyllä oli ihmejuomaa, riittoisaa, ei riitaisaa - ainakaan vielä. Puheista päätellen oli rakastuttu ensi silmäyksellä juuri hetki sitten.
Victor kehui Victoriaa maasta taivaaseen ja tämä kikatti ja kiitteli. Käännettynä se meni jotakuinkin näin:
- Sie oot niin haaskan näkönenki.
- Ooh, kiitti, kiitti!
- Mie ev välitä mitä toise sus näkke.
- Ooh, kiitti, kiitti!
- Em mä sua eres yhtää säikähtänä.
- Ooh, kiitti, kiitti!
Tällaista ei ollut tapahtunut miesmuistiin ja ennen kuin tämä katoaa miesmuistista, kirjoitan sen nyt heti ylös tai alas, niin kuin täällä sanotaan. Kaikki on nurin kurin. Tähän sopinee oksymoron: Pariskunta oli selvästi humalassa!
Pölähti paikalle poliisiauto ja kaarsi pienen pienelle parkkialueelle. Kaikki tila otetaan luonnolta ja siihen sopi muutama auto. Molemmat poliisit nousivat autosta, toinen käveli auton taakse ja nosti takaluukun ylös. Victor ei heitä noteerannut, vaan puolestaan nosti pullon ylös.
Mitäs ne poliisit nyt? Miksi he valitsivat pienimmän alueen, olisihan tuolla hehtaareita, missä varkaita vilisee? Nyt he kantavat jotakin raskasta auton sisältä takakonttiin. Luukku kiinni! Ai niin, pelkäävät, että joku varastaa! Lähtevät kävelemään kaupoille. Siitä vaan tien yli viistosti autoja väistellen. Toiselle puolelle ehdittyään ovat jo melkein suojatien kohdalla! Olipa hyvä esimerkki!
Tulee bussi, johon nousen muiden mukana. Victor autaa Victoriaa bussin portaissa, mutta palaa sitten penkille, koska ilmeisesti asuu eri suunnalla, nostaa pullon maasta ja juo - murheeseen?
Muistiin merkitsi Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 6.5.2004
Lukijan kynästä
HYVÄ SUOMI-LEHTI
Mielestäni Suomi-lehden tämän vuoden numeroissa olleet sanaristikot ovat laatutyötä. Kiitos päätoimittajalle niistä!
Niille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneet ristikoista, kerrottakoon, että Suomessa juuri ilmestyneissä Pelikaani -ristikkolehdissä on Australia-teema, joten pyytäkääpä sukulaisianne postittamaan kyseiset lehdet teille. Ne ovat helppoja ristikoita sisältävä Musta Pelikaani 2/2004 ja keskivaikeita sisältävä Punainen Pelikaani 2/2004.
Mustassa Pelikaanissa on pääasiassa Australian eläimiä ja Punaisessa Pelikaanissa Australian kasveja. Etenkin kasviristikkoaukeama on erittäin värikäs. Suurimman osan kuvista on ottanut Brisbanessa asuva Päivi Malo. Hän myös esiintyy kuvaristikon pääkuvassa kauniin atsaleapensaan edessä. Kuvia tulee myöhemmin muihinkin lehtiin, ehkä jo maaliskuun 15. päivä ilmestyvään Paksuun Pelikaaniin.
Jos sinulla on nettiyhteys, voit ratkoa kuvaruudulla sanaristikkoja useista eri lehdistä osoitteessa www.sanaristikot.net ja siellä voit myös keskustella ristikkoväen kanssa. Aiheet pyörivät ristikoiden, sanan ja kaiken mahdollisen välillä. Keskusteluryhmissä on aina ahkerat kirjoittajansa, niin täälläkin. Ehdottomasti mm. iso S, Pena, ile, Kravattimies, Titta, Timppa, J Takala, Antti Viitamäki ja jupejus kuitenkin toivoisivat lisää kommentoijia. Edes kirjautumista ei tarvita. Jokainen uusi asiallinen nimimerkki otetaan lämmöllä vastaan.
Lämpimin terveisin
Nimimerkki Kravattimies
Julkaistu Suomi-lehdessä 12.3.2004